Twice in a life time!

11 viikkoa Australiassa, 5.9. - 22.11.2009

20.11.2009

Se on loppu nyt! Ollaan Melbournessa ja juuri lähtemässä lentokentälle. Edessä on reilun 30 tunnin lento kotiin. Lennon pitäisi olla Helsingissä lauantaina 21.11. kello 21:05. Viimeisinä päivinä nähtiin Pearl Jam (17.11. Adelaide), opeteltiin päivän verran surffaamaan (rankkaa puuhaa, joka ikistä lihasta särkee jo toista päivää) ja shoppailtiin Melbournessa.

2,5kk aikana matkustettiin yhteensä 20000 km Australian teillä. Nähtiin valtavasti punaista hiekkaa, hienoa rannikkoa, jänniä eläimiä (kenguruita, koaloja, valaita, delfiinejä, merileijonia, merilehmiä, kilpikonnia, paholaisrauskuja, liskoja, yksi käärme, hirmu hienoja lintuja jne.), uskomattomia määriä erilaisia ja erittäin tuttavallisa itikoita ja kovakuoriaisia, tavatiin mukavia ihmisiä ja kokeiltiin kaikenlaista uutta kuten surffausta ja sandboardingia. Reilu kuukausi ollaan oltu flip flopeissa ja shortseissa paria yksittäistä iltaa lukuunottamatta ja totuttu noin 40 asteeseen. Saapa nähdä miten sitä tottuu takaisin Suomen ilmastoon. Täällä on kaikein aikaa ollut tosi huippua ja tuntuu että oltaisiin oltu pidempäänkin eli siinä mielessä erittäin onnistunut loma. Ainoa ongelma lienee, että kaiken touhuamisen jälkeen parin viikon lepoloma olisi paikallaan, että toipuisi lomasta.

T / N (S37.82705 E144.95800, Melbourne)

17.11.2009

Saavuttiin eilen Adelaideen. Tultiin 4000 kilometriä Perthistä Adelaideen järjestetyllä retkelle. Meitä oli 15 tyyppiä, kaikin puolin tosi mukava porukka hyvin eri ikäisiä ja maalaisia ihmisiä. Nähtiin taas loputtomiin super hienoa rannikkoa, hiekkarantoja, kivimuodostumia ja vaikka minkälaisia eläimiä, eka käärmekin mutta onneksi autosta käsin. Käytiin snorkkeloimassa huippujen merileijonien, delfiinien ja tonnikalojen kanssa ja sand boarding eli laskettiin laudalla mahallaan maaten pää edellä hiekkadyynin rinnettä pitkin alas. Piti mennä surffaamaankin mutta alueella oli extreme valkohaivaroitus ja aaltojakin aika heikosti. Tänään ohjelmassa on Pearl Jamin konsertti ja huomenna mennään paikkaamaan surffaamisen pois jääminen eli mennään kaiketi yhden päivän surffauskurssille. Illalla otetaan bussi Melbourneen jonne saavutaan seuraavana aamuna eli torstaina. Sitten onkin enää torstai ja perjantai ja 23:59 lähtee lento Suomeen. Voi voi voi voi.

T / N (S34.92818 E138.60607, Adelaide)

7.11.2009

Länsirannikon eteläisissä osissa kasvaa paljon metsää, jossa kasvaa paljon valtavia puita. Puut ovat jarrahia, karria, marria, tuartia, kaikki jonkin sortin eukalyptuspuita kaiketi. Korkeimpia puita on käytetty aikanaan metsänpalojen tähystämiseen ja osaa käytetään edelleen silloin kun on liian tuulista lentämiseen. Yhdella sellaisella eli Gloucester treella on korkeutta 61 metriä. Latvassa on pieni tasanne reunoilla, jonne johtaa melkoinen määrä metallitikkuja, jotka on kiinnitetty puun runkoon. Latvaan pääsee kipuamalla näitä puun runkoa kiertäviä tikkuja pitkin, vähän niin kuin erittäin pelottavia tikapuita pitkin. Nykyään puuhun pääsevät kiipeämään palotarkkailijoiden ohella myös kaiken maailman turistit eli kuka vaan haluaa. Moni kääntyy kuitenkin takaisin jo muutaman metrin jälkeen, vaan emme me. Kiipeäminen oli sangen haastava kokemus, jopa kiipeilijämies-Tepolle. Näkymä ylhäältä oli kuitenkin hieno ja nähtiin vielä hieno papukaija, joka hengailee lähinnä puiden latvoissa eikä siis normaalisti ole kovinkaan helposti nähtävissä. Alhaalla nähtiin vielä koko joukko erilaisia papukaijoja, jotka eivät tuntuneet ihmisiä pahemmin vierastavan. Kun oltiin pakkautumassa takaisin autoon ja nautittiin siinä vielä myslipatukoita, päätti yksi lehahtaa Tepon olkapäälle istumaan ja toinen Ninan kädelle vaikka oltiin siis ruokkimassa itseämme eikä niitä.

Täällä on meneillään parhaillaan luonnon kukkien kukkimisaika ja alue on sangen tunnettu nimenomaan hienoista luonnonkukista. Sateita ei tosin ole saatu lähiaikoina riittävästi, joten kukkia ei ole yhtä paljon kuin parhaimillaan voisi olla. Nähtiin silti kaikenlaisia hienoja kukkia ja Nina innostui kokeilemaan Australiasta ostetun kameransa makrotoimintoa --> paljon kukkakuvia. Kuvia on toki otettu molempien toimesta kyllä ihan riittämiin muutenkin. Metsän ja kukkien ohella länsirannikon eteläosassa oli loputtomiin hienoa rantaviivaa taas tutkittavana ja kuvattavana. Käveltiin myös yhden vuoren rinnettä ylös sangen korkealle. Polkua olisi voinut jatkaa huipulle asti mutta meillä ei valitettavasti ollut (taaskaan) aikaa. Aika oli rajoitettu koska meidän rakkaan kotimme, eli Mitsubishi merkkisen pakettiauton vuokra-aika oli loppumassa. Jäähyväistunnelmissa puunattiin auto hassussa itsepavelupesulassa jossa maksua vastaan sai vesisuihkua ja pesuainetta harjasta tai painepesurimaisesta suuttimesta (tuntuu olevan normaalia, vastaavia laitoksia on ollut pitkin matkaa). 8000km ehdittiin autolla ajaa 27 päivässä matkalla Darwinista Perthiin. On kuulemma ihan reipas määrä vuokrayrityksen työntekijän mukaan. Matka täältä Perthistä jatkuu huomenna 9pv kestävällä Tourilla, joka päätyy Adelaideen. Siellä päästään kuin päästäänkin katsomaan Pearl Jam:ia, joka on molempien pitkäaikainen lemppari.

Ei ole tarkoitus taas jauhaa näistä Australian lämpötiloihin liittyvistä asioista mutta. Ollaan tovi naureskeltu keskenään, että meidän "comfort zone" lämpötilan suhteen on näköjään noin 1,5 astetta. Suomen tasalämpöiset kodit ovat ilmeisesti pilanneet meidät? On sitten vähän liian lämmin tai kylmä niin heti tulee tarve vaihtaa vaatetusta kun muuten tuntuu epämukavalta. Muut kulkevat shortseissa aamusta iltaan lämpötilasta riippumatta ja me nyimme lämmintä vaatetta päälle tai pois vähän väliä. Tosi noloa hytistä illan hiukan viiletessä ja kertoa utelijoille, että on Suomesta - jossa tunnetusti on lunta ja todella kylmä. Mutta se on ilmeisesti vaatetus jolla me kotimaassa selvitään :)

T / N (S31.95092 E115.85675, Perth, Globe Backpackers)

31.10.2009

Kamalan urbaania täällä ihmisten keskellä! Tultiin juuri Perthin läpi suuntana länsirannikon eteläisimmät osat, jossa tarkoitus on pyöriä muutama päivä ennen auton palautusta. Nyt ei outbackillä opittu toimintamalli enää toimi ollenkaan. Yöpaikan löytäminen ei olekaan enää yhtä helppoa, kun teitä on enemmän kuin yksi ja joka paikassa asuu ihmisiä. Nyt ollaan n. 85km Perthistä etelään Dawesvillessä, jossain todella hoopolla leirintäalueella, joka näyttää suomalaiselta siirtolapuutarha-alueelta, sillä erolla että talot eivät ole taloja vaan trailereita, joissa on runsaasti pysyväisiä lisäosia (ylimääräinen katto, ruuveilla kiinnitetyt peitelevyt sivuissa, pysyvä terassirakennelma ikkunoilla, ovella ja verhoilla ja paljon muuta sellaista). Paikka numero 158 kaikkineen näytti olevan myynnissä 10 900 AUD hintaan, että tervetuloa vaan tutustumaan.

Muutaman päivän takainen kohteemme Kalbarri tarjosi aamusella ohjelmaa pelikaanien syöttöshown verran (mies kertoi faktaa ja vitsejä linnuista ja antoi paikalle tulleille linnuille kaloja). Kuvissa näkyy myös meille kovin rakkaaksi muodostunut iced coffee (Ninan kädessä maitotölkin näköinen). Kalbarrista matka jatkui rannikon tuntumassa. Ensimmäinen päivä meni pysähdellessä jopa 200m välein toinen toistaan hienompia näkymiä katsellessa meren kuluttamassa jylhässä rannikossa. Parilla tallusteltiin jonkun mittainen lenkki, toisissa oli vain kivenheitto aidatulle lookoutille. Päivässä ei päästy kilometreja etenemään kovinkaan paljoa, mutta nähtävää oli kyllä ihan riittävästi. Keskenään päädyttiin siihen, että pätkä oli Greater Ocean Road eli hienompi kuin paljon kuuluisampi tienpätkä Melbournen itäpuolella (jossa käytiin reissun alkupuolella). Samana iltana yöpaikkana sai olla Coronation Beach, joka on kuulemma maailmankuulu surffaus ja leijapurjehduspaikkana. Meille siitä ei ollut kuin haittaa tuulen yrittäessä tehdä tyhjäksi illallisenvalmistamisen. Paikka oli silti todella hieno ja edullinen yöpyä.

Matkan taas jatkuessa ajaettiin edelleen rannikkoa etelää ja Perthiä kohti ja päädyttiin yöksi Cervantesiin, pienen pieneen rannalla sijaitsevaan kylään. Mielenkiintoiseksi paikan tekee sen sijainti Pinnaclesien vieressä. Pinnaclesit ovat keltaisen hiekka-aavikon keskellä kököttäviä kivipylväitä ym. kivimuodostumia. Pylväät ovat noin 20 cm - 3 metriä korkeita ja ne ovat keskittyneet aika tiiviisti säteeltään ehkä noin 1,5 km alueelle. Käytiin katsomassa niitä ensin auringon laskiessa, koska silloin niiden pitäisi olla hienoimmillaan (aurinko tosin oli itsepäisesti jonkun halvatun pilven takana vaikka taivaalla oli yllin kyllin sinistäkin näkyvissä) ja uudestaan aamulla auringon paisteen toivossa. Edelleen pilviä mutta nyt jo sentään hiukan paistettakin. Alue oli sangen ihmeellinen ja hyvinkin kiinnostava käyntikohde. Pylväiden syntytavasta ei ole täyttä varmuutta.

Jos ei olla aikaisemmin muistettu mainita niin täällä on tosiaan kärpäsiä aina vaan ja paljon. Ihan tavallisen oloisia kärpäsiä mutta ne ovat suomalaisia serkkujaan HUOMATTAVASTI kiinnostuneempia pyrkimään silmiin, suuhun ja nenään. Yrittävät kuulemma löytää kosteutta. Eivät siis tee mitään pahaa mutta vähän väliä sellaisen meinaa vetäistä nenään, syödä haukatessa leipää, saada korvaan tms. Ja niitä salamatkustaa selässä ja käsivarsissa aina ulkona kävellessä valtaisa joukkio. Ja nyt niitä ei kuulemma vielä ole erityisen paljon. Kesällä sitten. Joo, onneksi ollaan kotona jo sitten. Se hyvä puoli tässä aina vaan jatkuvassa vimmatussa tuulessa on, että se toisinaan auttaa kärpäsiä vähentävästi (ei läheskään aina tosin) ja onneksi kaverit nukkuvat kun ulkona on pimeä, myös autossa sisällä olevat vaikka valot olisivat päällä.

Saa nähdä milloin tämä teksti saadaan julkiseksi, mutta pakko myös tässä kohtaa valittaa internetongelmia, joita ollaan kohdattu viimepäivinä. Ei me nettiä sinänsä kaivata mutta kun tätä blogia ja kuvia yritetään tarjota, niin ois kiva jos maailmaan sen verran pääsisi käsiksi mutta ei tunnu olevan onni myötä. Osasyy on varmaan, että tämä Australian länsirannikko on jonkinsortin kehitysosavaltio netin suhteen. Kalbarrissa blogiteksti valumaan jakoon 30min kestäneellä WiFi-yhteydellä juuri ja juuri, mutta kuvia saatiin vain viidesosa valituista (hinta 5AUD). Seuraavassa paikassa yritettiin uudestaan ja 3AUD hintaan saatiin todettua, ettei homma onnistu jonkun puuttuvan selaimen lisäosan takia ja yhteys oli myös niin hidas ettei hommasta oisi muutenkaan tullut mitään. Ei päästy edes pankkiin Master-laskua lyhentämään. Yhteysnopeuksista sen verran, että Kalbarrissa perinteinen puhelimen kautta otettu modeemiyhteys olisi ollut tuohon nähden tykki! No, me mennään täällä ja otetaan kuvia ilman nettiäkin, mutta olisihan niitä kiva saada jakoonkin kun niitä jotkut kuulemma seuraavatkin.

T / N (S32.63493 E115.63935, Dawesville)

28.10.2009

Kello on 19:30 ja istutaan leitintäalueen pyykkituvassa kirjoittamassa tätä. Pyykkitupa sattuu näköjään olemaan ainoa paikka täällä, missä on tarjolla sekä sähköä että istumapaikka. Mahtavaa. Ja Internet vasta tiukassa onkin ollut viime aikoina. Ollaan nyt Kalbarrissa, noin 600 km Perthistä pohjoiseen.

Exmouthissa läheinen kansallispuisto (Cape Range National Park) tarjosi hienoa snorkkelointia suoraan valkoiselta hiekkarannalta. Vietetiin rannalla leirintäalueen tapaisella yksi yökin. Aamulla kun herättiin nähtiin auton vieressä euro (pieni kenguru). Poloinen oli nuolemassa kosteutta etupuskurista. Vesi on täällä päin nääs aika tiukassa. Päästiin täällä Kalbarrissa mm ekaa kertaa pitkästä aikaa suihkuun josta tuli makeaa vettä. Voi riemu että oli ihanaa. Exmouth ei kuitenkaan edelleenkään vastannut käsitystämme unelmien paratiisirannasta ja lomakohteesta. Siispä siirryimme läheiseen Coral Bayhyn. Erittäin hyvä ratkaisu. Coral Bay on mukavan pieni eli erittäin pieni ja sijaitsee mielettömän hienon turkoosin lahden rannalla. Kaupungiksi paikkaa ei voi sanoa, koska muodostuu lähinnä kahdesta leirintäalueesta ja parista pikku kaupasta. Seurattiin yhtenä aamuna Coral Bayssa noin 60 pientä haita (reef shark), jotka askartelivat noin metrin syvässä laguunissa kävelymatkan päässä leirintäalueelta. Yhtenä iltana käytiin rannassa katsomassa kun isot kalat (snapper) tulivat syömään ihan rantaveteen. Käytiin myös hienolla snorkkelointiretkellä ulompana koralliriutalla. Nähtiin kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja monenlaisia koralleja. Kohokohta oli snorkkelointi paholaisrauskun (manta ray) kanssa. Kaveri oli aika iso (n 4 metriä siiven kärjestä toiseen) ja vähän kauempana ui toinen, vielä isompi naisrausku. Uitiin sellaisen yläpuolella rauskun liidellessä rauhallisesti alapuolella. Harjoitettiin vihdoin ja viimein myös sitä kauan kaivattua loikoilua.

Coral Bayn jälkeen vietettiin yksi yö lähellä Carnarvonia paikassa missä isot aallot lyövät rantaan (paikalla oli kyltti tappaja-aalloista ja niiden vaaroista) ja vesi suihkuaa hirveällä puhinalla ylös kallioon kuluneista rei'istä. Muistuttavat geysereitä. Rantakallioille suihkuneen veden haihtuessa suola ja vähäinen vesi muodostaa lammikoita, jotka näyttävät ihan jäätyneiltä lätäköiltä. Ranta oli muutenkin tosi hieno eikä mikään erityinen turistikohde. Oltiin yötä ilmaisella leiripaikalla ihan rannassa, jota suojasi niiltä isoilta aalloilta matala laguuni. Melkein kiinni meidän pikku pakettiautossa oli viereisen tyypin systeemit eli pakettiautoamme isompi pickup ja auton perässä vedettävä "omakotitalo".

Tässä vaiheessa alkaa uhkaavasti näyttämään siltä, että koko loppumatka Perthiin on täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja eikä aika riitä millään. Joka paikassa haluaisi olla pidempään mutta pakko jatkaa matkaa. Asia oli erityisen selkeästi havaittavissa seuraavassa kohteessa eli Shark Bayssa (UNESCON maailmanperintökohde). Shark Bay on siis niemimaa, iso luonnontilainen alue, jonka kaupallinen keskittymä on noin 2000 asukkaan Denham. Shark Bayssa olisi tekemistä ja nähtävää riittänyt vaikka kuinka pitkäksi ajaksi ja Denham oli hirmuisen hieno ja sympaattinen rantapaikka. Vietettiin alueella 3 yötä. Ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa stromatoliitteja, eläviä fossiileja, vedessä olevia mustia möykkyjä, joita vastaavat olivat ensimmäisiä happea tuottavia eliöitä maapallolla ja mahdollistivat siten kaiken muun elämän kehittymisen. Shark Bay on Bahaman ohella ainoa paikka maailmassa, jossa sellaisia pääsee näkemään. Denhamissa leirintäalue oli ihan rannassa niin, että valkoinen hiekkaranta (taas) alkoi aivan meidän leiripaikan takaa. Käytiin rannalla parinakin iltana istumassa ja katsomassa maailman hienoimpia auringonlaskuja (taas). Varsinainen vetonaula alueella on Monkey Mia, paikka jossa villit pullonokkadelfiinit tulevat päivittäin ihan rantaan ruokailemaan. Delfiineille annetaan aamuisin pieni annosa kalaa mutta delfiinit viihtyvät alueella ihan luonnostaankin kalastelemassa. Tapaus on varsinainen turistishow mutta silti huippujuttu. Ihmiset seisovat polviaan myöten rantavedessä delfiininen uiskennellessa ihan vieressä, katsellessa ja tarkkaillessa kaikkia kiinnostuneesti. Luonnonpuiston työntekijät selittävät samalla kaikenlaista delfiinien toiminnasta ja valitsevat lopulta pari onnekasta tarjomaan kädestä kalaa delfiineille. Paikalla oli toista sataa ihmistä ja Nina pääsi antamaan kalan Nicky-delfiinille. Nina oli onnensa kukkuloilla. Toinen meidän visiitin kohokohta oli purjehdus isolla katamaraanilla merilehmiä ja kaikenlaista muutakin katselemaan. Merilehmät eli dugongit ovat erittäin harvinaisia ja arkoja. Nähtiin useampikin mutta valitettavasti ei nähty kuin selkää ja pyrstöjä koska kukaan ei suvainnut kohottaa päätään pinnan yläpuolelle. Nähtiin myös rauskuja, hillittömän iso merikilpikonna ja ihmeellinen pitkulainen kala, joka kiitää pyrstöllään pystyasennossa hirveää vauhtia pitkin veden pintaa. Shark Bayssa oli myös hieno näköalapaikka korkealla rinteen päällä, josta näki muun muassa alapuolella uivia haita ja ranta, joka on muodostunut pienistä valkoisista simpukan kuorista. Niitä on rannalla jopa 10 metrin paksuudelta, 100 metrin leveydeltä ja useiden kilometrien pituudelta.

Lännessä tuntuu tuulevan ja sadettakin on saatu paikoissa, joissa ei kuulemma sada koskaan. Denhamissakin satoi melkein 24 tuntia putkeen ihan tosissaan. Nyt alkaa olla myös jo selvästi viileämpi ja iltaisin jo suorastaan kylmä (11 astetta). Huomenna jatketaan taas matkaa. Käydään ensin syöttämässä pelikaaneja ja katselemassa lisää hienoa rantaviivaa.

T / N (S27.70868 E114.16893, Kalbarri)

17.10.2009

39 astetta ilman mahdollisuutta uida kävi riittämään ja päätettiin jättää Broome taakse pari päivää sitten. Siellä tuli nautittua rannalla kävelystä ja hiukan kauankaivatusta makoilustakin (varjossa makoilusta siis). Ratsastettiin myös pahaisten turistien tavoin auringonlaskuun kameleilla mutta hienoa se oli silti ja ehkä maailman söpöimpiä kavereita nuo kamelit. Leirintäalueella paikkamme tarjosi todella upean näkymän auringonlaskuun ja nousuun. Broome sai kuitenkin jäädä taakse, koska luvassa on vielä vaikka mitä hienoa ja ennen kaikkea uimismahdollisuuksia tarjoavia rantapaikkoja ennen auton palautusta. Näin ollen laajamittainen makoilu siirtyi vielä hiukan eteenpäin. Horisontissa reippaasti roihuava metsäpalokin näytti laantuneen sen verran, että kaupungista ulos johtava tiekin oli viimein taas avattu.

Nyt ollaan tultu jo reilusti etelämmäksi Exmouthiin, länsirannikon koralliriutalla snorkkelointi paratiisiin. Vaikka öisin alkaa olla jo viimein viileämpää ja saa nukuttua pitkästä aikaa hikoilematta, on päivisin vielä valtavan kuuma. Niin kuuma, että lokit kyyhöttivät yhdellä pysähdyspaikalla puun varjossa. Vaikka massiivisen ajamisen piti tosiaan jo alkaa riittämään, on tietä kuitenkin tuijotettu taas ihan urakalla ja varsin yksitoikkoista pusikkoa myös, koska reiluun tuhanteen kilometriin ei matkan varrella ollut juuri muuta. Yksi yö yövyttiin tien vieressä olevalla levähdysalueella maailman isoimpien koneiden kanssa ja päivällä saatiin niitä ohitella. Tosin myöhemmin tuli vastaan vielä isompia koneita (renkaat ja kumit paikalla myöskin), joiden ohimenoa jouduttiin odottelemaan tienpenkalla, koska kaverit veivät molemmat kaistat. Broome - Exmouth ajomatka tarjosi pusikon lisäksi lähinnä muutaman massiivisen teollisuuskeskittymän (suolaa ja kaivostoimintaa pääasiassa), joihin tehtiin pikavisiitit. Matkan varrelle mahtui kuitenkin myös paljon mukavia lounaspaikkoja ja hyviä ilmaisia yöpaikkoja (mm. Miaree poolilla pääsi uimaan illalla ja aamulla.)

T / N (S21.92819 E114.12565, Exmouth)

13.10.2009

put put put pööh..... put put put pööh.... ja vielä kerran put put put pööööööh. "Joo täällä on niin kuuma, että polttoaine höyrystyy ja kone sammuu", sanoo natku pojankoltiainen. Neljännellä yrittämällä kone pysyy käynnissä. Natisten ja kitisten lähdetään viilettämään hiekkatietä eteenpäin ja lopulta heilutaan ja poukkoillaan ilmassa kuin mitkäkin. Nina raottaa toista silmää. Iso kuoppa ja toinen. PIIIIIIP (varoitusääni). Nina sulkee silmän ja tarraa Teppoa reidestä. Ollaan siis pienkoneessa. Nina, joka ei erityisemmin välitä lentämisestä, on arvatenkin sangen haltioissaan edeltäneestä tapahtumasarjasta. Tepon reiden punaiset sormenjäljet kertovat tästä myös tovi lennon jälkeen. Lento kestää 50 minuuttia ja lopulta sangen kiikkerään menoon melkein tottuu. Meno on ilmeisen normaalia tuollaiselle miniatyyrikoneelle. Lennon aikana nähdään ilmasta käsin Bungle Bunglet, kiviaines, joka laattaliikuntojen ja erinäisten eroosiovoimien toimesta on synnyttänyt hämmästyttäviä muodostumia: muurahaispesämäisiä kekoja, valtavia rotkoja ja kuiluja, oudon näköisesti nousseita ja taipuneita kivilaattoja ja ties mitä. Ihan superhieno maailmanperintökohdepaikka.

Koska automme ei ole 4WD, emme voineet ajatellakaan Bungle Bunglelle menoa sillä ja sellainen laite alueelle pääsyyn tarvitaan. Tour sinne olisi vienyt vähintään päivän tai kaksi ja maksanut maltaita ja muutenkin ollaan rannalle menossa niin ei haluttu pidempään viettää keskellä outbackiä - tässä kohtaa. Joten lentokone oli enemmän kuin passeli ratkaisu.

Nyt ollaan viimein Broomessa eli Australian länsirannikon pohjoisosassa. Pyörähdettiin tuossa välillä myös Derbyssä, joka on myöskin rannalla. Paikka ei kyllä näyttänyt yhtään viehättävältä, ei kaupunki eikä rantakaan (laituri mudan keskellä). Broome onkin sitten jotain aivan muuta. Vesi on niin turkoosia ja hiekka rannalla niin valkoista, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Meressä ei tosin voi uida tappavien meduusojen takia ja UV indeksi on aivan järkyttävä, joten auringossa oloa ei voi ajatellakaan. Ei sillä, että tämä 40 asteen lämpötila riittää jo siihen, että hakeudutaan ilmastoidusta tilasta suoraan varjoon ja sitten takaisin ilmastoituun tilaan, jos vaan suinkin mahdollista. Maailmassa vallitsee siis edes jonkin sortin tasapaino. Koska täällä on niiiiiin hienoa, niin eivät sentään pääse paikalliset jatkuvasti uimaan siinä hienoudessa ja saavat kärsiä tästä jatkuvasta HIKOILUSTA. Metsäpalon takia ainoa tänne johtava tie on suljettu määräämättömäksi ajaksi mutta ei haittaa yhtään. Nyt ollaan siellä minne ollaan työskennelty koko alkumatka. Nyt aiotaan ottaa viimeinkin rauhallisesti ja siirtyä matkan lomailuosuuteen loputtoman matkanteon sijaan. Seuraavat 3 viikkoa panostetaan makaamiseen, lukemiseen ja olemiseen. OH YES.

T / N (S17.97028 E122.23573, Broome)

11.10.2009

Kakadun reissu oli siis kolmen päivän ohjattu retki. Huippuhienon matkan ensimmäisen aktiviteetti oli jokiristeily krokotiileja kuhisevassa billabongissa. Meitä tosin kiinnostivat enemmän kaikenlaiset linnut. Nähtiinkin ties mitä meille uusia hienoja lajeja. Lätäkössä kasvoi myös paljon isoja ja hienoja lumpeita. Ensimmäisenä päivänä tallusteltiin myös Ubirrissa, jossa nähtiin hauskoja ja vanhoja aboriginaalien tekemiä kalliomaalauksia. Nukuttiin yö taivasalla swagissa (iso makuupussi, jossa patja) eikä ollut yhtään hyttysiä. Ruoka kokattiin nuotiolla. Toisena päivänä herättiin jo ennen auringonnousua n klo 5. Vierailtiin päivän aikana kahdella eri vesiputouksella (Twin Falls ja Jim Jim Falls), joissa kummassakaan ei tosin juurikaan virrannut vettä, koska meneillään on kuivan kauden loppuhetket. Twin Fallsilla piti kävellä ensin korkealla putousten yläpuolelle ennen kuin päästiin uimaan. Putouksen alla ei voi uida, koska kyseinen lammikko on krokotiilien koti. Kävely oli suht rankka ja olisi ollut aivan kaamean kuuma keskellä päivää, onneksi oltiin aikaisin liikkeellä. Putouksen alla tehtiin vielä toinen pieni kävely, jossa osan matkaa piti mennä veneellä, joka kuljetti kävelijöitä jyrkkien kallioiden välissä virtaavassa joessa. Hieno! Lounas ja matka jatkui Jim Jim Fallsille. Molemmille putouksille piti ajaa sangen haastavaa mutta huippuhauskaa nelivetoajoa vaativaa hiekkatietä (dirt road). Jim Jim Fallsilla päästiin uimaan maailman hienoimpaan paikkaan, jonne käveltiin ensin 900 metriä isojen kivien päällä loikkien. Uimapaikkaa ympäröi lähes joka suunnalta 170 metriä korkeat pystysuorat kallioseinämät. Altaan päästä päähän oli ehkä noin 150 metriä. Vesi oli lämmintä mutta virkistävää eikä paikalla ollut juurikaan muita uimareita. Tuntui melkein kuin olisi uinut luolassa kun ui lähellä seiniä. Kolmantena päivänä saatiin kuulla aboriginaalikulttuurista, lähinnä siitä mitä kaikkea hyödyllistä luonnosta löytyy. Heiteltiin keihäitä huonolla menestyksellä ja soiteltiin didgeridoota vähän paremmalla menestyksellä. Retken viimeinen varsinainen ohjelmanumero oli pieni kävely Maguk Fallsien päälle. Jälleen kerran maailman hienoin uimapaikka. Paikka koostui useammasta pienehköstä kallioaltaasta, joissa vesi virtasi hiljaa ja joiden läpi pystyi uimaan altaasta toiseen. Matkalla Darwiniin pysähdyttiin vielä aboriginaalien omistamassa taidekaupassa Didgeridoo Hut. Saatiin varsinaisesti ensimmäistä kertaa päähämme, että saattaisi olla meidänkin aiheellista ostaa oma didgeridoo eli termiittien ontoksi kovertama pörisevä puupötkö. Ja jos sellaisen meinaa ostaa, on se syytä tehdä Top Endissä eli juuri siellä missä oltiin, koska kyseinen pötkö kuuluu nimenomaan alueen kulttuuriin.

Darwinissa yksi ilta, johon mahtui pyykkishow ja pikavisiitti iltamarkkinoille. Seuraavana aamuna (9.10.) haettiin uusi koti ja kulkuväline eli travellers auto barn campervan. Pakattiin romumme autoon ja aloitettin n. 5000km matka kohti Perthiä. Ensimmäinen etappi oli uusintavisitti Didgeridoo Huttiin, jossa matkakassa köyhtyi didgeridoon verran (lähti postissa kotiin matkaamaan). Stopin jälkeen suunnattiin reippaasti kohti parin päivämatkan päässä siintävää Broomea. Ensimmäiseksi yöksi jäätiin tien vieressä olevalle levähdysalueelle Katherinen jälkeen. Toisena päivänä lähinnä ajettiin (620km). Kohokohtia olivat osavaltioiden rajan ylitys Northern Territorysta Western Australiaan (jossa piti luopua vihanneksista, hedelmistä ja hunajasta ja kelloja siirrettiin 1,5h taaksepäin) ja Lake Argyle (suurin tekoallas Australiassa). Maisemat olivat hienoja ja koko Western Australia näyttää todella lupaavalta. Tänään herättiin kellojen siirtämisen takia luonnostaan ennen viittä :) Nukkumaan mentiin tosin n klo 20, koska ei enää millään pysytty hereillä. Budjettimatkailun aatelia oli tänään Doon Doon roadhousella suihkussa käynti.

T / N (S17.01711 E128.21675, Warmun Roadhouse)

9.10.2009

Kakadussa oli aivan mahtavaa. Hienoimmat uimapaikat ikinä, kyllä! Tourin jengi oli oikein mukavaa, kaikki about saman ikäisiä. Pari Hollantilaista, 5 Aussia, 4 Ranskalaista ja me. Ei saksalaisia kumma kyllä, olivat ilmeisesti menneet saksankieliselle Tourille. Opas oli 24-vuotias nainen, sanoi itseään Crazy Ladyksi mutta oli erittäin pätevä työssään. Ei liikaa kärpäsiä, lähes olemattomasti hyttysiä. Päivällä kuuma, mutta yöllä oli viileetä, joten sai nukuttua taivasalla oikein mukavasti. Tarkempi seloste reissusta myöhemmin. Nyt pitää mennä hakemaan campervan, jolla lähdetään porhaltamaan kohti Broomea ja siitä eteenpäin Perthiin. Edessä 27 päivää ja about 5000 erittäin hienoa kilometriä Australian länsirannikkoa.

Kakadun lisäksi mukana myös muutama kuva Darwinista, hostellista, pesukoneista, pirtelöstä, takeway ruokaboksista sekä järjettömän kokoisesta annoksesta kalaa. Ikään kuin me vaan syötäisiin koko ajan. :)

T / N (S12.46311 130.83984, Darwin, Melaleuca on Mitchell)

4.10.2009

Lähempänä päiväntasaajaa kuin ikinä aikaisemmin ja SEN KYLLÄ HUOMAA. Hikoillaan JÄRJETTÖMÄSTI. Ei voida liikkua ulkona ihmisten ilmoilla kun hiki valuu noroina kaiken aikaa. Aikaisemmin oli yöllä sentään kylmä tai viileä, mutta ei enää - nyt on yölläkin niin kuuma, ettei hikoilu lopu edes silloin. Päivällä 34 ja yöllä huoneessa 28, mutta taitaa olla kosteus joka tekee tämän hikoilun. No ollaan sademetsäalueella, joten ei mikään ihme. Tänne haluttiin, tänne tultiin, täällä ollaan, joten kait se on nyt vaan sitten kestettävä ja onhan täällä hienoa. Aurinkorasva ja hikoilu yhdistelmänä on vaan hallaa vaatteille, jotka kämähtää vauhdilla. Pakko koittaa pitää erillään kämät ja paremmat, jotta jotain jää loppumatkammaksi. Ei kyllä näytä järin lupaavalta. Mitä vaatteisiin tulee, niin voitaisiin ottaa kuva, jossa pidetään molemmat kylttejä "äiti lähetä rahaa", kuten miehet jääkiekkokisoissa konsanaan :)

Parin ylimääräisen Alicessa vietetyn päivän seurauksena tultiin loput 2200 km Alicesta Darwiniin melkolailla tuulispäänä. Ehdittiin kuitenkin nähdä matkan varrella kaikenlaista. Käytiin kummallisilla isoilla kivillä (Devils Marbles), jotka ovat kulutusta kestävämpänä aineksena jääneet irtonaisen näköisesti keikkumaan kalliolle pehmeämmän aineksen kuluttua ympäriltä pois. Lounastettiin auton vieressä pienen variksen tapaisen butcherbirdin tuijottaessa pää kallellaan noin 20 cm - 1 m päästä eri kulmista ruokailun etenemistä. Tehtiin noin 7 kilometrin kävely (3 h) Katherine Gorgen luonnonpuistossa melko vaativassa maastossa suorassa auringon paahteessa lämpötilan ollessa auringossa 45. Kävelyn puolivälissä päästiin onneksi uimaan superhienoon jokeen. Uimista tuli muutenkin harrastettua kaikenlaisissa hienoissa paikoissa etenkin Litchfieldin luonnonpuistossa. Kahtena päivänä käytiin kolmessa erilaisessa luonnontilaisessa lätäkössä (erilaisissa vesiputouspaikoissa ja pikku joissa). Vaikka koko tämä Australian tropiikki on krokotiilien kansoittamaa, on täälläkin onneksi siellä täällä näitä jokia ja lätäköitä, joissa krokotiileja ei tavata ainakaan näin kuivan kauden jälkeen. Onneksi, koska eihän tätä hikea kestä. Tosin vilvoittava vaikutus kestää suunnilleen siihen asti, että saa pukeuduttua. Täällähän on siis tällä hetkellä kuivan kauden viime hetket, jolloin lämpötila on muka vielä miellyttävä ja ilma ei ole kostea. Juuri niin. Muut ihmiset tuntuvat tosin olevan pääosin kuivia ja puhtaita. Hmm. Mental note: Älä ikinä valita enää kylmästä, siitä selviää pukeutumalla. Tähän ei auta mikään. Ellei siis halua hillua ruokakaupan pakastehyllyillä jatkuvasti. Toinen vaihtoehto on vilkuilla tourdeskeillä retkien mainoksia - kun ovat kierot jäähdyttävän puhaltimen juuri noihin kohtiin laittaneet.

Seuraava koitos on tiistaina lähtevä 3 päivän retki viereiseen Kakadun luonnonpuistoon. Koska alue on melko saavuttamattomissa perinteisin välinein ja 4wd auton vuokraaminen maksaa maltaita, on mentävä järjestetylle retkelle. Jos käy hyvä tuuri oppaan ja muiden matkalaisten suhteen, tulee reissusta oletettavasti ja toivottavasti sangen mahtava. Luvassa suunnatonta hikoilua ilman mahdollisuutta käydä suihkussa, suuria määriä hyttysiä yms., krokotiileja, krokotiileja, vesiputoksia, kävelyretkiä, lintuja (jee) ja tähtien alla nukkumista swageissa (iso makuupussin tapainen patjan sisältävä rullattava pussi). Retken jälkeen tavoitteena on, että matka jatkuu road trippinä toisella pakettiautolla Darwinista Perthiin (please please). Tämän järjestelyt ovat tosin vielä pahasti kesken. Tänään ja huomenna ollaan vaan Darwinissa, tehdään taas pakollisia hankintoja ja vältellään auringonpaistetta (UV indeksi 14).

T / N (S12.46311 130.83984, Darwin, Melaleuca on Mitchell)

28.9.2009

Ollaan matkattu 2500 kilometriä Adelaidesta Alice Springsiin, eteläiseltä rannikolta keskelle Australian Outbackia siis. Ajoneuvona ja kotina matkan aikana on ollut U2 naamoin ja tekstein koristeltu Wicked campervan eli halvin mahdollinen mutta meille oikein passeli vaihtoehto. Adelaidesta kun lähdetiin ajettiin ensin pitkään ja hartaasti ennen näkemättömässä rankkasateessa. Ajettiin tällöin siis maailman kuivimman maan kuivimmassa osassa. Syvemmellä aavikolle päästyämme sade lakkasi muuttuakseen hiekkamyrskyksi. Tuuli siis oikein olan takaa ja maisema loppui noin sadan metrin päässä harmaankeltaiseen seinämään. Yllättäen myrsky oli lähinnä outo eikä niinkään pelottava tai ahdistava. Hiekka ei edes narskunut hampaissa. Vähitellen sää on muuttunut matkan edetessä suosiollisemmaksi tosin lämpötilan vaihtelut ovat melkoisia, mikä onkin täysin oletettavaa täällä aavikolla. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Päivällä ollut parhaimmillaan 34 astetta, toisinaan taas noin 22. Yölämpötilat ovat vaihdelleet noin 5-11 asteen välillä. Päivisin on siis välillä ollut melko kuuma ja yöllä toisinaan hillittömän kylmä. Matkan pääkohteita ovat tähän asti olleet Uluru, Kata Tjuta ja Kings Canyon eli erisorttiset massiiviset kivimöykyt.

Huimista etäisyyksistä huolimatta ollaan törmätty samoihin autoihin ja henkilöihin useaan otteeseen ja ties missä melko yllättävissäkin paikoissa. Kohteet ovat toki lähes kaikilla aavikolla askartelevilla melkolailla samat mutta yöpaikkavaihtoehtoja runsainmitoin ja käytettävissä oleva aikakin luulisi vaihtelevan eri ihmisillä, joten alkaa mennä jo melko huvittavaksi muutamien henkilöiden kohdalla. Samaan aikaan samalaisen auton vuokranneeseen pariskuntaan ollaan törmätty 5 päivää ja 2000 km myöhemmin mm. Kings Canyonilla ja bensa-asemilla. Erityisen huvittavaksi tilanne on muodostunut sveitsiläis-chileläisen backpacker pariskunnan kanssa. Ensikosketus pariskuntaan oli Ulurun lähellä huoltoasemalla, kun käytiin sveitsiläisen Svenin kanssa lyhyt bensalaatuja koskeva keskustelu. Sittemmin ruvettiin kiinnittämään huomiota siihen, että nähtiin pariskunnan Travellers Autobarn -campervania siellä sun täällä mutta itse henkilöiden kanssa ei ollut koskaan mitään kontakia. Yhtenä iltana päätettiin jäädä leirintäalueen sijaan tavalliselle tienvarressa sijaitsevalle P-paikalle (rest area) yöksi (ilmainen majoitus siis). P-paikalla oli jo eläkkeellä oleva, 2 vuotta Australiaa kiertelevä Australialainen pariskunta, Michael ja Diane, joiden kanssa alettiin jutustelemaan. Illan pimennyttyä (noin klo 19.30) istuttiin pariskunnan virittelemän nuotion ympärillä, kun paikalle karauttaa vielä yksi campervan. Campervanin pysähdyttyä havaittiin sen olevan mikäpäs muukaan kuin jo tutuksi tullut Travellers Autobarn -campervan. Istuttiin kaikki 6 nuotion ympärillä pitkälle iltaan ja heitettiin aamulla hyvästit toisillemme. Alice Springsissä päätettiin kuitenkin jäädä leirintäalueelle yöksi, vaikka tarkoitus olikin vain hoitaa muutama asia ja jatkaa matkaa. Leirintäalueelle saapuessamme nähtiin suunnilleen ensimmäiseksi Michael ja Diane. Lilluessamme leirintäalueen uima-altaalla paria tuntia myöhemmin paikalle karauttivat Sven ja Antonieta. Kävi ilmi, että kaikki olimme muuttaneet alkuperäisiä suunnitelmia ja päätyneet lopulta samaan paikkaan. Illalla mentiin Michaelin ja Dianen pyynnöstä nelistään syömään leirintäalueen tavernan sunnuntaiseen bbq-iltaan. Halpan ja huipun ruoan lisäksi ohjelmaa tarjosi stand up -esitystä lähentelevä perinteistä australialaista musiikkia esittävä kitarakaksikko. Paikalla käväisi myös oikeasti hyvän ja informatiivisen esityksen tarjonnut mies matelijoineen. Kuultiin kaikkea hyödyllistä Australian yleisistä (ja tolkuttoman myrkyllisistä käärmeistä), tehtiin tuttavuutta olkapäillä hengailleen pythonin kanssa (kuristavaa sorttia, ei siis myrkyllinen :)) ja siliteltiin liikuttavia ja superhienoja liskoja.

Alunperin tarkoituksena oli siis ainoastaan karauttaa vauhdikkaasti kaupungin läpi. Nyt ollaan sitten jäämässä vielä toiseksi yöksi (mistä seuraa toki kiirettä loppupätkällä matkalla Alcesta Darwiniin, mutta se olkoon sen ajan murhe). Perimmäisenä syynä tähän on illalle suunniteltu yhteisillallinen uusien huippumukavien tuttavien kanssa. Bonuksena seurueemme tuntuu vetävän mukaansa lisää porukkaa. Nyt näyttää siltä, että illalla ruoan valmistaa italialainen kokki. Eihän täältä siis mitenkään voi lähteä kesken kaiken. Lisäksi ehditään silitellä vielä uudestaan viereisillä kallioilla asuvia hirmu pieniä ja söpöjä kengurun tapaisia rock wallabeja ja loikoilla uima-altaalla.

Huomenna matka jatkuu kohti 1500 kilometrin päässä olevaa Darwinia. Auto pitäisi palauttaa 3.10. Saa nähdä pitääkö ottaa pari päivää pidennystä vuokra-aikaan, koska matkan varrelle mahtuu kaikkea kiinnostavaa.

T / N (S23.72814 E133.86703, Alice Springs, Heavitree camping)

27.9.2009

Alice Springsissa, 2500km aavikkoa halkovaa Stuart Highwayta takana. Tultiin juuri kaupunkiin ja ollaan huomiseen aamuun. Kuvia ja juttua matkalta tulee ennenkuin jatketaan matkaa kohti Darwinia.

Paivalla 34 astetta ja viime yona 6. Huimat lampotilaerot siis taalla pain maailmaa. Nahtyna Uluru, Kata Tjuta, Kings Canyon, ei yhtaan elavaa kengurua, dingo, sadoittain Road Traineja, trailereita, puolen sataa venetta autojen perassa ja katolla (mita ihmetta ne tekee veneilla keskella hiekka-aavikkoa), mukavia ihmisia, auringon laskuja ja nousuja, HIEKKAA, ...

T / N (S23.69963 E133.88279, Alice Springs)

19.9.2009

Menneet muutamat päivät ovat kuluneet kaupunkitouhuillessa, nautittu auringosta joen rannassa ja lounastettu puistossa useampaan kertaan. Suomesta asti raahatut klassikokirjat on työstössä siten että Teppo lukee Seitsemää veljestä ja Nina hykertelee itsekseen lukiessaan Bill Brysonin Down under kirjaa. Onneksi osat kääntyy lähiaikoina kun kirjat vaihtuu. Ja Ninalla on toki työn alla myös Charles Dickensin järkälemäinen Kolea talo, joka ei sentään ole aivan yhtä tylsä kuin herra Kiven mestariteos mutta sangen uuvuttava silti.

Maanantaina lähdetään campervanilla Outbackin halki Darwiniin, jossa ollaan 3.10. Matkalla taakse jää 3500km hiekan ympäröimää tietä (ja mm. Coober Pedy, Uluru, Kata Tjuta, Kings Canyon, Alice Springs). Autossamme ei tule olemaan ILMASTOINTIA, joten lämmintä piisaa. Noh, CD soitin löytyy ja just ostettiin kasa uusia levyjä, joten ei muuta kuin ikkunat auki ja rokki soimaan, kyllä se sitten siitä. Outbackillä ei varmaan oo WiFi hotspottia (suom. langatonta internettiä) joka kulmassa, joten voi olla, että blogi ja kuvat reissusta tulevat vasta 3.10. jälkeen.

T / N (S34.92818 E138.60607, Adelaide)

16.9.2009

Ajettiin Melbournesta Adelaideen vuokra-autolla (yht. 1130 km). Viivyttiin matkalla peräti kolme yötä, koska osan matkaa ajettiin yhtä maailman hienoimmista teistä (Great Ocean Road). Siispä pysähdyttiin katsomaan sitäsuntätä noin joka neljäs minuutti. Lisäksi poikettiin kaikenmaailman sivupoluille käyskentelemään sademetsissä ja katselemaan kaikenlaista jännää. Yhdessä pikku kylässä kenguruposse vietti siestaa golfkentällä, golfsetien ja -tätien huiskiessa ympärillä mailoineen ja palloineen. Tavallisen autotien varrella puissa touhusi koaloja ja koalaäidit nukkuivat rutistaen tiukasti koalavauvoja sylissään. P-paikalla Nina pääsi (tai joutui) hevoshommiin. Paikallinen tyttö oli yrittänyt saada vastahakoista hevosparkaa jo tunnin pikkuriikkiseen kärryyn sisään tuloksetta. Nina värvättiin siis hommiin kiskomaan ja vetämään ja viuhtomaan raipalla (ja salaa kuiskimaan kannustavia lauseita masentuneen hevosen korvaan). Mutta ei. Samaan aikaan omistajan koira juoksenteli keskellä vilkasta maisematietä muina miehinä. Nähtiin myös ihan rannan tuntumassa polskivia, hyppiviä ja evillä läpsytteleviä valaita (southern right wales). Ajettiin loputtomia pitkiä suoria loputtomiin jatkuvien peltojen keskellä ja nähtiin vihdoin ja viimein tietä ylittävä echidna (nokkasiili). Käveltiin päästä päähän 772 metriä pitkä laituri (Jetty, Beachport) ja nautittiin pariin otteeseen rannalla lounaaksi järjettömän hyviä merenelävä + kala + ranskalaissettejä.

Nyt ollaan Adelaidessa. Matkalla keli oli vielä melko viileä mutta nyt alkaa pikkuhiljaa lämmetä. Tänään muka 27 mutta ei kyllä ihan siltä tuntunut (pikemminkin joku 22). Edelleen kuitenkin satelee vähän väliä niin kuin on tehnyt lähes joka päivä koko Australiassa oleskelun ajan. Nyt yritetään saada organisoitua joku kulkuneuvo jolla ylittää aavikko ja siirtyä ihan Australian pohjoisosaan Darwiniin. Adelaidesta lähdetään siis niin pian kuin vaan mahdollista vaikka kiva paikka tämäkin on. Outback kutsuu.

T / N (S34.92818 E138.60607, Adelaide)

13.9.2009

Matkalla Melbourne -> Adelaide Great Ocean Roadilla

Uusia kuvia, tekstiä myöhemmin...

T / N (S38.38567 E142.23838, Port Fairy)

9.9.2009

Eilen ja tänään ollaan lähinnä käveleskelty ympäriinsä kuten tarkoitus olikin. Lukemisesta sen sijaan ei ole tullut mitään, koska lukeminen vaihtuu päiväuniksi lähes välittömästi. Lukemista ei olla liiemmin viitsitty enää edes yrittää Nina ensimmäisen katastrofaalisen kokeilun jälkeen, joka siis muuttui noin 4 tunnin päiväuniksi. Muuten jet lagia ei ole erityisemmin ollut havaittavissa. Eilen vietettiin iltaa Melbournelaisen tuttumme Davidin kanssa. On se vaan kiva kun on joku paikallinen mukana, koska ikinä ei kyllä löytäisi kaikkia hauskoja paikkoja kaiken maailman pimeiden kujien päissä ja kerrostalojen katoilla (S37.81195 E144.96533, Rooftop bar). Käytiin myös syömässä hämmentävä illallinen korealaisessa ravintolassa, jossa ruoka eli lihaklöntit ja kumimaiset mustekalat paistettiin itse pöydässä.

Tänään käveltiin tunnin verran keskustasta pois päin tapaamaan taas Davidia lounaan merkeissä. Käytiin Davidin työporukan kanssa pizzalla maailman viihtyisimmässä paikassa, jossa soi hyvä musiikki, Tepon iloksi tarjolla oli ilmainen WLAN eli netin käyttö luonnistui (hyödyntäminen oli lähinnä mahdollisuuden havainnoinnin tasolla tällä kertaa) ja ehkä maailman parhaat pizzat, jotka maksoivat 2,5 euroa. Sairasta.

Sää on joka päivä ollut tarpeettoman kylmä eli noin 15 astetta ja tuulista. Joka päivä on myös vähän sadellut. Sangen vitsikästä on, että paikalliset ovat verhoutuneet kaiken maailman villakangas- ja toppatakkeihin, lämpimiin kaulaliinoihin ja pitkävartisiin talvisaappaisiin. Ei täällä nyt sentään ihan niin kylmä ole. Ilman takkia tuppaa vaan olemaan hivenen viileä tuulen tuivertaessa. Perjantaina pitäisi olla kuitenkin yllättäen 23 ja aurinkoista. Sitä odotellessa, koska tilan puutteen vuoksi ei pakattu juuri mitään lämmintä mukaan, koska koko ajan pitäisi lämmetä ja pohjoisessa olla muutenkin tuhottoman kuuma.

T / N (S37.82705 E144.95800, Melbourne)

7.9.2009

Lennettiin 30 tuntia Helsingistä Melbourneen. Kävi mahti tuuri, koska pitkällä lennolla Lontoosta Hong Kongin kautta Melbourneen satuttiin pääsemään maksettua paremmille paikoille, jossa oli normaalia enemmän jalkatilaa, paksummat peitot ja leveämmät penkit. Peitot oli tarpeen sillä ilmeisesti sikainfluenssan pelossa matkustamossa oli jäätävän kylmä. Perille päästiin klo 22 kieppeillä sunnuntai-illalla ja pieni tallustelu tihkusateessa tuttuun Urban Central hostelliin Hungry Jacksin kautta meni vallan mukavasti. Perillä odotti tuttu ja turvallinen meininki, mm. kerrossängyt 4 hengen huoneessa. Hetken ihmeteltiin hostellin menoa ennen nukkumaan menoa. Teppo oli onnistunut nukkumaan koneessa jotakuinkin Australian yöaikaan, joten Teppoa väsyttikin asianmukaisesti. Nina puolestaan nukkui koneessa juuri silloin kuin ei olisi pitänyt eli juuri vähän ennen laskeutumista noin 4 tuntia, joten väsyttämisen kanssa oli vähän niin ja näin. Onnekkaasti saatiin kuitenkin molemmat nukuttua yö. Eletään toivossa, että jet lag olisi tällä kertaa vähän helpompi.

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä Melbournessa tallusteltiin keskustassa tutuissa paikoissa ja tehtiin pakollisia pikku hankintoja. Asianmukaisesti istutiin kahvilassa juomassa jättikahvit ja lounastettiin kiinalaisessa ravintolassa. Loma alkakoon nyt hiukan holtittomammalla rahankäytöllä. Melbournessa ollaan seuraavat 5 päivää. Tarkoitus on ottaa rauhallisesti, toipua jet lagista, hehkutella Melbourneen paluun riemua ja nautiskella ekoista lomapäivistä lähinnä lueskellen ja käveleskellen pitkin kaupunkia.

T / N (S37.82705 E144.95800, Melbourne)

4.9.2009

Kiirettä tuntuu riittävän ihan loppuun asti.
Huomenna aamulla kone lähtee 7:50, ja nyt kello 21:10
ja pakkaus on vasta alkamassa. Hienoa.

T / N (N60.19500 E24.87808, Helsinki)

26.8.2009

siitä se lähtee:
Ekat hostelliyöt varattu, tuttu ja turvallinen urban
central oli valinta jälleen (http://www.urbancentral.com.au/).

Noin muuten laitetaan kämppää pakettiin ja siivoillaan.
Taitaa tulla tällä kertaa reissu vähän puun takaa,
ja vasta lentokoneessa huomaa, että nyt sitä Mennään!

T / N (N60.19500 E24.87808, Helsinki)

23.8.2009

Vuoden 2009 reissun seurantasivusto pystyyn.

Vuoden 2007 reissun blogi ja kuvat siirretty osoitteeseen:http://www.cousmous.net/au2007/

T / N (N60.19500 E24.87808, Helsinki)